Hei siellä ja hei hei tammikuu - olit kiva! Tammikuun talvisten päivien aikana opettelin olemaan. Tavoittelin arjen tasapainoa kiireen ja tekemättömyyden välillä. Koin hetkiä yhdessä ja yksin, maailman tärkeimmässä paikassa, kotona.
Ajatusteni myötä ymmärsin, miten paljon rohkeutta eläminen ja oleminen omanlaisen arjen äärellä vaatii. Tarvitaan valtavasti ymmärrystä
Olen myös huomannut sen, miten paljon sitkeyttä päivissä kulkeminen vaatii kun ymmärtää, että koskaan ei tule valmiiksi. Armollisuus itseä kohtaan on vaikeaa, siksi yritän ennemminkin huijata itseäni. Haen etäisyyttä asioiden ja välille. Hengitän ja haen läsnäolon fyysiseen kehooni, käännän katseeni sisään päin.
Matkalla eheäksi oppii.
Ehkäpä sopusointu omien puoliensa kanssa on se juttu.
